22.10.2018

Lusikukko

Aloittaessani tämän blogin, osasin odottaa että tämä päivä tulisi. Minulla olisi paljon sanottavaa, mutta sen sijaan että sanoisin sen, kierrän ympyrää, enkä tiedä oikein mitä seuraavaksi julkaisisin. Puolivalmiita kirjoituksia minulla on varastossa muutamia, mutta ei sittenkään tunnu oikealle julkaista niitä, ei ainakaan vielä.

Tietyllä tavalla olen pattitilanteessa. Minulla on valtava halu kirjoittaa sekä kehittyä kirjoittamisessa, mutta en oikein tiedä miten jatkaisin. Tähän on olemassa monia syitä, mutta suurimmat niistä ovat sellaisia mistä en voi vielä puhua. Uudet tuulet ovat siis hiljalleen alkaneet puhaltaa ja purjeet on nostettu. Tästä kuulette lähitulevaisuudessa lisää!


Minua on myös hieman hämmentänyt se, että estettyäni mahdollisuuden kommentoida anonyymisti, blogini kommentit loppuivat käytännössä kuin seinään. Hieman paradoksaalisesti minulla on ollut jopa ikävä näitä ilkeitä viestejä, joita etenkin alussa sain. Ne olivat kuin bensaa inspiraationi liekkeihin! Myönnän silti, että osa kommenteista pääsi hetkellisesti myös ihoni alle, jotkut viestit ovatkin olleet ärsyttävyydessään suorastaan nerokkaita. Välillä olen irvistellyt kiukusta, ja välillä revennyt nauramaan.

Olen myös koettanut pohtia mahdollisimman rehellisesti ja objektiivisesti sitä, että jos minä en olisikaan minä, niin millaisen kuvan saisin itse itsestäni pelkästään sosiaalisen median perusteella? Päätin siis julkaista Instagram tililleni kyselyn, jossa minulta/minusta saa kysyä mitä tahansa mieltään askarruttavaa. Kysymykset ja vastaukset kirjoitan sitten myöhemmin uuden tekstin muodossa ja julkaisen täällä blogissa.

Kaiken kaikkiaan blogini tilanne on tällä hetkellä se, että etenen inspiraation mukaan, mitään tiettyä julkaisupakotetta en itselleni aseta. Haluan, että julkaisujen sisältö pysyy aitona ja raikkaana! Malttamattomana odottelenkin jo, että pääsen kertomaan teille ne tuoreimmat uutiset, joista tuossa tekstin alussa jo vihjailinkin!